Eriarvoisuuden vähentäminen

Globaalisti tarkasteltuna Helsingissä olemme hyvällä tasolla monissa eriarvoisuuteen liittyvissä seikoissa tarkasteltaessa tavoitetta SDG 10 (eriarvoisuuden vähentäminen). Silti eriarvoisuus ja syrjäytyminen on yksi Helsingin vakavimmista ongelmista. Se on myös sitkeä ja pitkäkestoinen ongelma, vaikka jo vuosien ajan monet kaupungin ohjelmat ja tavoitteet pykivät sitä vähentämään.
SDG-tavoite 10: eriarvoisuuden vähentäminen

Koronakriisi huonontanut asunnottomien tilannetta

Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien suomalaisten määrä on kasvanut koronakriisin aikana. Myös väestöryhmien väliset terveys- ja hyvinvointierot ovat kasvaneet ja niin ikään alueelliset erot.

Helsinki on panostanut syrjäytymisen ehkäisyssä erityisesti lapsiin ja nuoriin. Digisyrjäytyminen on myös noussut esiin erityisesti koronakriisin aikana, jolloin digitaalisten palveluiden merkitys on entisestään kasvanut.

Asunnottomuus ja paperittomuus ovat Helsingissä muuta maata suurempia haasteita. Asunnottomista yli puolet on pääkaupunkiseudulla. Vuonna 2019 Helsingissä oli yli 2 000 asunnotonta henkilöä. Asunnottomuuden haasteita Helsingissä lisää kaupungin vetovoima suurkaupunkina, asumisen kalleus, marginaalissa elävien syrjäytyneiden suuri määrä ja tilapäismajoituspaikkojen riittämättömyys.

Koronakriisi on entisestään huonontanut asunnottomien tilannetta, kun tukipalveluita on jouduttu rajoittamaan. Erityisen huolestuttavaa on nuorten asunnottomien määrä, joka ei ole laskenut yhtä voimakkaasti kuin muiden ryhmien.

Asunnottomat ja paperittomat haavoittuvia

Helsingin tavoitteena on puolittaa asunnottomuus vuoteen 2023 mennessä. Kaupunki keskittyy erityisesti tukipalveluiden ja palvelukokonaisuuden kehittämiseen sekä ennaltaehkäiseviin palveluihin. Myös ruoka-apua on tarjolla. Keväällä 2021 jaettiin noin 900–1000 ruoka-annosta asunnottomille päivässä.

Paperittomien määrää Helsingissä on vaikea arvioida. Paperittomat ovat moninainen joukko, mutta käytännössä paperittomuudella tarkoitetaan, että henkilö oleskelee Suomessa ilman oleskelulupaa. Paperittoman ja asunnottoman arkea leimaa jatkuva epävarmuus omasta tulevaisuudesta.

Asunnottomat ja paperittomat ovat haavoittuvassa asemassa ja heillä on korkea riski kokea myös väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.

 

Asunnottomia Helsingissä 2019 yhteensä 2034. Yksineläviä 1678, naisia 559, maahanmuuttajia 602, pitkäaikaisasunnottomia 324, nuoria 265, lapsiperheitä 70, maahanmuuttajaperheitä 28.

Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy strategiakauden kärkihankkeena

Lasten ja nuorten eriarvoitustumista vähentävät laadukas opetus- ja varhaiskasvatus, se että jokaisella nuorella on harrastus, yksinäisyyden ja koulukiusaamisen väheneminen sekä mielen hyvinvoinnin kohentuminen. Lisäksi haluamme, että lapset ja nuoret voivat osallistua, tuntea yhteenkuuluvuutta, vaikuttaa ja tulla kuulluksi.

Lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevässä Mukana-ohjelmassa on panostettu siihen, että Helsingin kaupungin kasvatus ja koulutus pitävät jokaisen lapsen mukana. Henkilökunnan osaamista onkin lisätty esimerkiksi neuropsykiatrisesti oireilevien lasten tukemiseen ja yhteensä 5000 ammattilaista varhaiskasvatuksesta peruskouluun ja toiselle asteelle saa koulutuksen rasismin tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen. Samanaikaisesti henkilökunnan kielitietoisuutta lisätään, jotta oppilaat voivat käyttää oppimisessa hyväkseen myös omaa äidinkieltään.

Helsingissä on rakennettu kiusaamisen vastainen ohjelma (KVO13) ennaltaehkäisemään kiusaamista ja puuttumaan siihen. Ohjelman 13 toimenpiteellä taklataan kiusaamista eri suunnista.

K-0-toiminta on ratkonut kaikkein vaikeimpia ja pitkäkestoisimpia kiusaamistapauksia, ja palvelu on kaikkien koulujen ja oppilaitosten saatavilla. Vuonna 2020 K-0-toiminnalla oli vaikutuksia yli 900 ihmiseen.

Valmennusta ja työparitoimintaa

Mustavalkoisen ajattelun ja ääriajattelun kitkemiseksi yläkouluikäiset ja toisen asteen oppilaat ovat saaneet Minun silmin, sinun silmin -koulutusta. Kouluihin on lisätty turvallisia aikuisia tekemään kohtaavaa työtä, kuuntelemaan nuoria ja ennaltaehkäisemään erilaisia ongelmia. Kouluvalmentajia työskentelee nyt 19 peruskoulussa, ja lisäksi 16 monikielistä ohjaajaa tukee maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria perheineen yhteensä 45 yksikössä.

Tunne- ja vuorovaikutustaitoja opetetaan systemaattisesti Me-kouluissa. Esimerkiksi Laakavuoren ala-asteella Mellunmäessä nämä tunnit ovat käytössä lukujärjestyksessä jokaisessa luokassa.

Koulunkäynnin jalkautuva tuki -työparimalli on tukenut oppilaita ja perheitä Koillis-Helsingissä muun muassa koulupudokkuuden ehkäisemiseksi. Ammattiin opiskelevien hyvinvointia ja oppimista seurataan perinteisten toimien lisäksi mobiilikyselyllä, jotta yksikään nuori ei jättäisi opintojaan kesken.

Kontulassa puolestaan on maahanmuuttajavanhempien työllistymiseksi pilotoitu kielikoulutuksen mallia, jossa vanhemmat käyvät koulussa oppimassa suomea ja työnhakuun liittyviä asioita.

Entistä vaikuttavampia toimenpiteitä

Syrjäytymisen ehkäisyssä keskeisenä haasteena on ollut se, ettei juurisyihin puuttuvan ennaltaehkäisevän työn vaikutuksia ole mahdollista nähdä lyhyellä aikavälillä. Samaan aikaan syrjäytymisen ehkäiseminen vaatii kaikkien työpanosta.

Yhteistyöhalua ja intoa on, mutta rakenteita ja vastuita pitäisi systemaattisemmin kehittää. Koronakriisi ja poikkeusaika ovat vaikeuttaneet ennaltaehkäisevää työtä, sillä palvelut ovat olleet kiinni eikä perheitä tai nuoria ole aina pystytty tavoittamaan kuten normaalisti. Lisäksi eriarvoistuminen on koronakriisin aikana lisääntynyt ja nuorten hyvinvointi heikentynyt.

Jatkossakin syrjäytymisen ehkäisyyn ja eriarvoisuuden vähentämiseen tarvitaan merkittäviä panostuksia. Tulevaisuudessa kannattaa keskittyä aiempaa vähempään entistä vaikuttavampia toimenpiteitä.

Mukana-ohjelma


Mukana-ohjelma on eriarvoisuuden vähentämisen ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyn kaupunkistrategiahanke 2018–2021. Ohjelma tähtää systeemiseen muutokseen, ja painopiste on ennaltaehkäisevässä työssä, jota johdetaan tutkimus- ja kokemustiedolla.

Lue lisää

Myönteinen erityskohtelu kannattaa

Yksi tapa vaikuttaa eriarvoisuuteen ja ehkäistä syrjäytymistä on myönteinen erityiskohtelu eli positiivinen diskriminaatio. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla toteutetaan myönteisen erityiskohtelun rahoitusta varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa.

Eri kouluasteilla käytetään erilaisia jakokriteereitä myönteisen erityiskohtelun rahoituksessa. Mallilla on pyritty tukemaan palveluiden tasa-arvoisuuden toteutumista ja tasoittamaan kaupunkirakenteesta johtuvia alueellisia hyvinvointieroja.

Myönteisen erityiskohtelun vaikuttavuudesta Helsingin kaupungin perusopetuksessa on tehty tutkimuksia. Positiivisen diskriminaation määrärahan on todettu vähentäneen koulupudokkuutta toisen asteen opintoihin siirryttäessä (Silliman 2017).

Lisäksi Tarkastusvirasto on 2019 arvioinut perusopetuksen alueellista tasa-arvoisuutta. Arvioinnissa tarkasteltiin myös perusopetuksen tukitoimien eli positiivisen diskriminaation määrärahan vaikuttavuutta ja todettiin, että rahan käytöllä oli myönteisiä vaikutuksia. Määrärahalla oli mm. saatu lisättyä pienryhmäopetusta ja oppimisen tukea, mahdollistettu joustavia opetusratkaisuja, vahvistettu oppijoiden positiivisia oppimiskokemuksia, hankittu monipuolisia opetusvälineitä ja palkattu lisää henkilökuntaa.

Kohdennettua rahoitusta valituille kohdealueille

Myönteisen erityiskohtelun ajatusta tulisi laajentaa myös muihin kaupungin toimintoihin.

Tutkimusten mukaan myönteisen erityiskohtelun rahoitus on yksi väline vähentää terveys- ja hyvinvointieroja ja laskentamalleja on edelleen kehitetty valtuustokauden aikana. Myönteisen erityiskohtelun rahoitus on tällä hetkellä käytössä kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla, sosiaali- ja terveystoimialalla sekä vuodesta 2020 alkaen myös kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialalla.

Rahoitusta on kohdennettu kehitettyjen laskentamallien mukaan valituille kohdealueille. Määrärahoilla on palkattu ja koulutettu henkilöstöä, vahvistettu lukukoiratoimintaa ja Läksyhelp-tukea kirjastoissa sekä vakiinnutettu kulttuurista nuorisotyötä. Lisäksi on vahvistettu neuvolatyötä, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa neuvolapsykologipalveluja sekä sosiaaliohjausta valituilla kohdealueilla sekä käynnistetty äitiys- ja lasten neuvolatoimintaa paperittomille.

Kotoutumisella tärkeä merkitys eriarvoisuuden vähentämisessä

Helsingissä vieraskielinen väestön osuus kasvaa koko ajan. Helsingin väestönmuutokseen vaikuttaa aiempaa enemmän työperäinen ja perheperusteinen maahanmuutto, sekä turvapaikanhakijat, joiden määrä vaihtelee vuosittain suuresti.

Helsinkiin muuttaneista maahanmuuttajista työllisten osuus oli 43 prosenttia vuonna 2018. Vuoden 2019 lopussa Helsingissä oli 106 000 vieraskielistä ja vuosina 2005–2019 heidän osuutensa koko väestöstä kasvoi 7 prosentista 16 prosenttiin.

Kotoutuminen on laaja-alainen ilmiö, joka sisältää esimerkiksi kielen oppimista ja kulttuurin omaksumista, paikallisyhteisöön ja yhteiskuntaan identifioitumista sekä eri väestöryhmiin ulottuvan sosiaalisen verkoston muodostumista. Rakenteellisen kotoutumisen tärkeimpänä osa-alueena pidetään yleensä työllistymistä. Sen lisäksi kotoutumisen seurannassa tarkastellaan usein myös esimerkiksi menestymistä koulutusjärjestelmissä, asumisen olosuhteita sekä poliittista osallistumista.

Työikäisten työllistämisen polku on melko pitkä ja osan maahanmuuttajien työllisyysaste on poikkeuksellisen heikko. Myös kotivanhempien polku työelämään on ollut heikko ja kotoutumispalvelut eivät ole ulottuneet kotiin asti. Toisen sukupolven maahanmuuttajien ryhmä kasvaa Helsingissä ja on todettu, että tämä ryhmä ei pärjää yhtä hyvin kuin suomen- ja ruotsinkielisten ryhmät. Kotoutumispalveluiden kehittämiseen liittyvät asiat ovat usein toteutettu hankkeilla, jolloin systemaattista ja pitkäjänteistä tekemistä ei ole pystytty takaamaan myöskään valtion puolelta eikä kohdentamaan resursseja erityisesti pääkaupunkiseudulle, jossa valtaosa vieraskielisistä asuu.

Onnistumiset

  • Lapsiperheet saavat tukea entistä varhaisemmassa vaiheessa uusien toimintamallien ansiosta.
  • Nuorten mielenterveyden tukemisessa palveluketjut ovat selkeytyneet ja uusia palveluja on kehitetty.
  • Harrastamisen mallia on kehitetty toimialojen yhteistyössä, jotta jokainen lapsi saa harrastuksen.
  • Myönteisellä erityiskohtelulla on ollut positiivista vaikutusta eriarvoisuuden vähentämiseen ja toimintamallia laajennettiin myös muille toimialoille.

Kehityskohteet

  • Kehitystyötä eriarvoisuuden vähentämisessä ja kotoutumisessa tehdään paljon hankkeissa, jolloin on vaikeampi tehdä systemaattista ja pitkäjänteistä työtä.
  • Toimialojen välistä yhteistyötä tulee edelleen parantaa, rakenteita syrjäytymisen ehkäisyssä tulee edelleen kehittää.
  • Koronakriisi on entisestään lisännyt nuorten syrjäytymisriskiä ja heikentänyt syrjäytyneiden ja asunnottomien asemaa.
  • Toisen sukupolven maahanmuuttajien pärjääminen on heikompaa kuin suomen ja ruotsinkielisten ryhmien.
  • Maahanmuuttajien polku työllistymiseen on liian pitkä.

Teemaan liittyviä kaupunkitasoisia ohjelmia ja julkaisuja